Kirjotan tän nyt nopeesti tässä välissä. Eli siis Masaon kaunis silmän sokeutumis tarina. Kirjotan sitten minä-muodossa eli siis Masaona.
Kerran kun olin tulossa pienenä kotiin poikkesin yhdelle metsäpolulle vaikka vanhempani olivat aina kieltäneet tekemästä niin. Kun olin kysynyt heiltä miksen saisi mennä he eivät vastanneet. No tällä kertaa en muistanut tuota varoitusta vaan olin poikennut metsäpolulle. Kun kävelin sitä pitkin se ei näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, ihan tavallinen polku vain.
Tunnin päästä kävelin edelleen polkua pitkin ja ihmettelin miten pitkä tämä polku oikein oli. Päätin kääntyä takaisin, mutta kun käännyin näin ettei polkua enään ollut ja sen tilalle oli ilmestynyt ruusupuska joka oli täynnä mustia ruusuja. Katsoin ruusupuskaa imeissäni ja hieman peloissani. Kuulin sitten jostain oksan rasahtavan ja lähden juoksemaan vaiston omaisesti pakoon. Juoksen ensin polkua pitkin, mutta sitten lähdin juoksemaan metsään.
Kun olin juossut jo jonkin aikaa menin puun taakse piiloon ja istahdin hengästyneenä. Luulin jo olevani turvassa kunnes tunsin jonkun kädet kurkullani. Kun katsoin mistä kädet tulivat näin vain, että ne johtivat puun taakse, en mitään muuta. Pian kuitenkin näin vilkausen tuosta vasemmalla silmälläni, mutta kuristaja huomasi sen ja pisti toisen kätensä oikean silmäni päälle. Hän tuli eteeni ja otti taskustaan veitsen. Pelästyin ja yritin päästä pois tuon otteesta, mutta turhaan. Kuristajani viilsi vasemman silmäni auki niin etten enään nähnyt sillä. Viillosta tuli aika paljon verta. Huomasin, että kuristaja oli kadonnut. Jäin siihen paikalleni ja menetin tajuntani.
