Aaah, niin ihanaa olla viimein kotona tietokoneen ääressä kirjottelemassa omaa rakasta blogia. Ensimmäiseksi pahoittelen sitä, että en kirjoitellut ollessani Englannin luona. Syy tähän oli, että netti ei toiminut ja sen vähäisenkin netin mitä siellä oli veivät italialaiset.
Kirotut italialaiset, jotka tukitte netin,
Kirotut venäläiset, jotka olitte liian kauniita,
Kirotut espanjalaiset, jotka myöhästelette,
Kirotut ruotsalaiset, joiden nimiä muut eivät osaa lausua,
Kirotut tanskalaiset, jotka saatte katkaravun kalastaessa(ja pidätte sen lemmikkinä) kun minä en saa mitään kiinni,
Ja kirotut loput joiden tekoja en jaksa nyt muistella,
Silti oli ihan kivaa, en tosin aijo enään mennä uudestaan EF:n kielimatkalle.
Nyt kerron asioista Torquaysta
Ensimmäiseksi hotelli jossa asuin nuo kolme viikkoa; ruoka oli hyvää, mutta muu oli täyttä päskää... Ei nettiä, kaikkialla hometta, huoneessa ei saa kunnolla henkeä, netti niin päsä kuin vain voi olla, huoneet meinas hajota käsiin jne. En suosittele teitä ketään menemään tähän hotelliin, ja ai niin hotellin nimi oli Rainbow International Hotel.
Toiseksi paikalliset; hirveitä ihmisiä suurin osa.
Kolmanneksi opettajat ja koulu; opettajat ja liiderit oli kivoja ja mukavia, mutta koulu... ei sitä paikkaa pysty edees kutsumaan kouluks oikeestaan, mutta siis ymmärsitte varmaan pointin, hyvät opettajat ´´, mutta huono opiskelu paikka.
Neljänneksi kaupat; Ihan hyviä jotkut kaupat, jotkut ylihinnoiteltuja, mutta jotkut toooosi halpoja. Jotkut kauppiaat oli kivoja, mutta jotkut tosi töykeitä.
Kuvia pääsette jossain vaiheessa näkemään, kunhan jaksan ladata ne puhelimelta tähän. Kirjoittelen sitten taas pian rakkaat lukijat, mutta nyt sanon bye bye seuraavaan postaukseen asti.
